Melonnasta on tullut minulle tämän vuoden aikana tärkeä ja merkityksellinen harrastus. Se on laji, joka on yllättänyt monella tapaa ja vienyt mukanaan – rauhassa, mutta vahvasti.
Olin mukana Salon Melamoguleiden melontakurssilla, ja viime kesänä saimme järjestettyä myös melontakurssin Paimion opiston kautta. Kurssin vetäjänä toimi kokenut meloja, ystäväni Hannele, jonka osaava ja kannustava ohjaus teki melontaan tutustumisesta turvallista ja innostavaa.
Melonnassa viehättää erityisesti se, miten lähelle luontoa siinä pääsee. Veden pinnalla liukuessa maisemia ehtii katsella aivan eri tavalla – kiire katoaa ja ympäristöä todella huomaa. Samalla keho saa hyvän ja monipuolisen haasteen: keskivartalo, kädet ja tasapaino tekevät töitä, mutta liike tuntuu lempeältä ja luonnolliselta.
Yksi melonnan parhaista puolista on myös se, että sillä pääsee paikkoihin, joihin ei välttämättä pääse kävellen tai edes veneellä. Hiljaiset poukamat, kapeat väylät ja luonnon oma rauha avautuvat aivan uudella tavalla.
Melonta on minulle paljon enemmän kuin liikuntalaji – se on tapa olla läsnä, hengittää syvään ja nauttia hetkestä. Ihan huippu laji, jota voin lämpimästi suositella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti