Ilona Ilopillerin ajatuksia taas
viikonlopun reissusta Bockholmenissa. Perjantaina kun saavuimme Taalintehtaalle
pienten vastoinkäymisten kautta, niin oli jo pimeää. Meitä oli vastassa
Mantsugga ja minun isäni ja sitten lähdimme veneellä ajelemaan Taalintehtaan
St1 –laiturista. Vaikka matka on lyhyt (n.2km) pakko kyllä myöntää, että sillä vauhdilla ja valaistuksella
minulla ei ollut välillä tarkkaa tietoa sijainnista. Mutta toki luotin että
homma on hanskassa. Minä en ole kyllä vielä valmis pimeällä ajamaan ja nostan
hattua niille, jotka siihen kykenevät / osaavat.
Siinä sitten ilta vierähtikin
ruokaa laittaessa ja taas nauttiessa siitä että on irtaantunut mantereesta.
Voin sanoa kokemuksesta, että sitä arjesta irtaantumisen fiilistä, jonka saaressa
saavuttaa on vaikea tai minun kohdallani ainakin mahdotonta saavuttaa missään
muualla. En osaa kuvailla niitä tunteita, mutta se on jotain aitoa läsnäoloa ja
siinä hetkessä elämistä.
Lauantaina saaressa touhuttiin paljon Pepin kanssa
sisällä…siivoskelin vaihdoin tavaroiden paikkoja ja lämmittelin torppaa, sillä
illalla meillä olisi talo täynnä väkeä ja jokainen huone olisi käytössä. Villa
Huvikummussa on jokaisessa huoneessa tulipesä (1makuuhuoneessa:pönttöuuni, 1.keittiössä
leivinuuni ja hella, olohuoneessa: avotakka, 2.makuuhuoneessa: kamina,
2.keittiössä: hella, salissa: kaakeliuuni jota ei tällä hetkellä kylläkään voi
käyttää) ja sitten tietenkin vielä saunassa kiuas.) Eli kun näitä kaikkia
lämmittää, menee melkoinen määrä puita ja aikaa…mutta kun on aikaa…niin sekin
on ihan mukavaa hommaa. Tuli on toisaaltaan rauhoittava elementti, veden ja
lumen kanssa.
Miehet (Manne ja Miika) siivosivat pihaa risuista ja veivät
mönkijän kanssa puita pinoon navetan viereen, jotta ensi keväänä voi taas alkaa
klapihommat. Hommaa riittää, sillä puita on kaadettu ja tullaan vielä kaatamaan
jonkin verran. Tarkoitus olisi että pihamme eteläpuoleinen osa on joskus isoa
nurmikenttää…siihen tarvitaan vielä ”muutama” tunti vielä töitä metsurilta,
kaivurilta, traktorilta ja apureilta. Onneksi mielikuva siististä pihasta ja
kauniista maisemista on tallennettu voimakkaasti kovalevylle, joka antaa voimia
ja uskoa siihen että valmista tulee joku päivä.
Illalla sitten saapui lisää vieraita (Iskä, Jaana, Mirka, Julle ja Toffe) Ilta menikin rattoisasti saunoen ja syöden. Takana siis rento viikonloppu läheisten ihmisten kanssa. Vaikka syksyiset olivat kelit, ei vielä keskusteltukaan veneen nostamisesta sillä uskon ettei talvea ole vielä ihan heti tulossa. Ja edelleen haaveilen joulusta Villa Huvikummussa…Haluan niin valmistella sitä kerrankin rauhassa ja huolella.