Syystunnelmia Pukinsaaresta

Ilona Ilopillerin ajatuksia taas viikonlopun reissusta Bockholmenissa. Perjantaina kun saavuimme Taalintehtaalle pienten vastoinkäymisten kautta, niin oli jo pimeää. Meitä oli vastassa Mantsugga ja minun isäni ja sitten lähdimme veneellä ajelemaan Taalintehtaan St1 –laiturista. Vaikka matka on lyhyt (n.2km) pakko kyllä myöntää, että sillä vauhdilla ja valaistuksella minulla ei ollut välillä tarkkaa tietoa sijainnista. Mutta toki luotin että homma on hanskassa. Minä en ole kyllä vielä valmis pimeällä ajamaan ja nostan hattua niille, jotka siihen kykenevät / osaavat.

Siinä sitten ilta vierähtikin ruokaa laittaessa ja taas nauttiessa siitä että on irtaantunut mantereesta. Voin sanoa kokemuksesta, että sitä arjesta irtaantumisen fiilistä, jonka saaressa saavuttaa on vaikea tai minun kohdallani ainakin mahdotonta saavuttaa missään muualla. En osaa kuvailla niitä tunteita, mutta se on jotain aitoa läsnäoloa ja siinä hetkessä elämistä.

Lauantaina saaressa touhuttiin paljon Pepin kanssa sisällä…siivoskelin vaihdoin tavaroiden paikkoja ja lämmittelin torppaa, sillä illalla meillä olisi talo täynnä väkeä ja jokainen huone olisi käytössä. Villa Huvikummussa on jokaisessa huoneessa tulipesä (1makuuhuoneessa:pönttöuuni, 1.keittiössä leivinuuni ja hella, olohuoneessa: avotakka, 2.makuuhuoneessa: kamina, 2.keittiössä: hella, salissa: kaakeliuuni jota ei tällä hetkellä kylläkään voi käyttää) ja sitten tietenkin vielä saunassa kiuas.) Eli kun näitä kaikkia lämmittää, menee melkoinen määrä puita ja aikaa…mutta kun on aikaa…niin sekin on ihan mukavaa hommaa. Tuli on toisaaltaan rauhoittava elementti, veden ja lumen kanssa.

Miehet (Manne ja Miika) siivosivat pihaa risuista ja veivät mönkijän kanssa puita pinoon navetan viereen, jotta ensi keväänä voi taas alkaa klapihommat. Hommaa riittää, sillä puita on kaadettu ja tullaan vielä kaatamaan jonkin verran. Tarkoitus olisi että pihamme eteläpuoleinen osa on joskus isoa nurmikenttää…siihen tarvitaan vielä ”muutama” tunti vielä töitä metsurilta, kaivurilta, traktorilta ja apureilta. Onneksi mielikuva siististä pihasta ja kauniista maisemista on tallennettu voimakkaasti kovalevylle, joka antaa voimia ja uskoa siihen että valmista tulee joku päivä.

Illalla sitten saapui lisää vieraita (Iskä, Jaana, Mirka, Julle ja Toffe) Ilta menikin rattoisasti saunoen ja syöden. Takana siis rento viikonloppu läheisten ihmisten kanssa. Vaikka syksyiset olivat kelit, ei vielä keskusteltukaan veneen nostamisesta sillä uskon ettei talvea ole vielä ihan heti tulossa. Ja edelleen haaveilen joulusta Villa Huvikummussa…Haluan niin valmistella sitä kerrankin rauhassa ja huolella.