Joulu saaristossa

Takana on ihana retki saaristoon joka alkoi 19.12 perjantaina ja päättyi eilen. Vietimme rauhallisen ja erittäin ihanan viikon Pukinsaaressa. Menimme tosiaan sinne jo 19pvä joulukuuta, jolloin meillä oli hyvä aika tehdä joulua siinä samalla. Oli hienoa huomata miten ilmat ja maisematkin muutttui siinä viikon aikana. Joulu saaristossa oli minulle ensimmäinen ja suuri haaveiden täyttymys. Villa Huvikumpua lämmiteltiin siinä myös pikkuhiljaa ja onneksi pakkaset eivät tulleet heti retken alkuvaiheessa. Voidaan sanoa että puuta kyllä meni, kun lämmitti yhtä pönttäuunia, hellaa, leivinuunia, avotakkaa, kaminaa sekä saunaa...päivittäin...onneksi puuta riittää ja sitä ollaan koko ajan tekemässä lisää. Tämä oli myös elämäni ensimmäinen joulu, kun ei ollut kiire mihinkään, sillä joululahjat oli toimitettu jo retkeä ennen sekä suurin osa jouluruuistakin oli ostettuna valmiiksi kun mentiin saareen.

Ja mikä tärkeintä...saaressa myös osaan vaan olla ja keskittyä hetkeen...oman elämäni suosikki mottoni -carpe diem- (tartu hetkeen)...tosiaankin täyttyy siellä.. ei tarvitse olla mietittynä mitä seuraavaksi tekisi sillä ne arkiset puuhat riittävät. Siinä samalla saa fyysistä ja henkistä hyvää oloa :)

Odotan taas innolla uusia seikkailuja saaristoon. Kaikki riippuu tulevasta talvesta (eli pakkasista) menemmekö esim jäitä pitkin vielä käymään ennen kuin keväällä taas saadaan laskettua vene vesille.
Nyt ainakin hetki Villa Huvikummussa on rauhallista ja hiljaista...mutta kevättä ja kesää kohti kun mennään niin alkaa taas elämä sielläkin suunnalla vilkastua.

Kyllä saaristo on elämäni yksi tärkeimmistä energian lähteistä ja ihanaa kun läheiset myös viihtyvät siellä.

Alla on taas paljon kuvia, jotka kertovat "retkestämme" paljon enemmän kuin sanat.

Tältä maisema näytti lomamme alkuvaiheessa

Kuusenhaku reissulla.

Joulukoristeita oli Villa Huvikummussa ympäriinsä. Ne tuovat myös ihanaa joulun tunnelmaa. 

Kinkku kypsennettiin onnistuneesti leivinuunissa, namskista!

Piparintuoksuista joulua :)

Talvi saapui saareen maanantaina.

Ollaan lähdössä Taalintehtaalle kalaostoksille.

Taalintehtaalla oli rauhallinen jouluaatonaatto, kävimme ostamassa kalaa joulupöytään sekä samalla piipahdettiin ihanan tunnelmallisessa kahvilassa torin laidalla. 

Jee, ja tytöt nautti!!!

Rakas Villa Huvikumpumme

Merimaisemaa eteläpuolelta

Kaikkien saaren asukkaiden yhteinen Hermanni huvimaja odottaa kesän kekkereitä.

Joulun yksi odotetuimmista hetkistä.

Iloinen Peppi the Pukinsaaren tonttu.

Jouluretkemme alkaa olla ohitse...kotiinlähdön aika...

Veneen nosto ja sitten pientä huoltoa, jotta päästään taas saaristoon seikkailemaan. 

Talvinen saaristo

Olimme viime viikonlopun  Pukinsaaressa ja siellä sai nähdä nopeat kelien vaihtelut. Ja siellä keskellä kaunista luontoa sen huomaa vieläkin paremmin, mitä täällä mantereella ja arjen kiireessä. Perjantaina oli vielä syksy...lauantaina talvi ja sunnuntaina taas syksy :)

Taalintehtaan satamissa oli vielä useita veneitä, joten muillakin on vielä vahva usko siihen ettei kovia pakkasia ole tulossa. Ja voinkin sanoa että siellä oli yllättävänkin paljon vene liikennettä vuodenaikaan nähden. Pukinsaaressakin oli useammassa paikassa viikonlopun aikana elämää.

 Hauskaa oli myös se, että meidän perhe lähti tänä vuonna ekaa kertaa torille lauantaina, sillä Taalintehtaalla on toripäivät ke ja la...No torilla oli vain yksi torikauppias (kalamyyjä), joten jospa me mennään seuraavaksi torille, kun on taas myyjiäkin paikalla. Taalintehtaan keskusta on kyllä kaunis ja sieltä löytyy palveluja yllättävänkin paljon ympäri vuoden. Toivotaan että yrittäjiä rittää jatkossakin.

VillaHuvikummussa saatiin hyvin kerättyä taas risuja, eli pihaa siivottua sekä vaan oleilua perheen kera. Lauantaina kyläilemässä kävi isäni ja hänen ystävänsä Timppa. Toki aikaa tuon kokoisen talon lämmittämiseenkin menee, joten se on yksi harrastuksistamme näin syksy/talviaikaan. Nyt odotellaan jännityksellä miten käy joulun...

Alla on talvisia kuvia Pukinsaaresta ja Taalintehtaalta.

Matkalla Taalintehtaalle

Peppi oli lumesta innoissaan

Maisema merelle Taalintehtaalta katsottuna.

Meri oli tyyni ja rauhallinen

Taustalla kellarimme, johon oli eksynyt lepakko ilmeisesti ilma-aukosta. Onneksi se oli löytänyt tiensä pois sunnuntaina.

Hieman on siitä kesästä 2013 pihaa karsittu...vasemmalla näkyy jo melkoisen korkeaksi noussut risukasa.

Edelleen tämä paikka odottaa laavua :)

Sähkömiehet kävivät Bockholmenissa torstaina ja poikkasivat hetkeksi sähköjohdot, jotta saatiin meidän "kaunista" navettarakennusta uhkaavat koivut kaadettua...Nyt on hyvää puutavaraa moneksi vuodeksi.

Vesi oli ennätys matalalla...

Syystunnelmia Pukinsaaresta

Ilona Ilopillerin ajatuksia taas viikonlopun reissusta Bockholmenissa. Perjantaina kun saavuimme Taalintehtaalle pienten vastoinkäymisten kautta, niin oli jo pimeää. Meitä oli vastassa Mantsugga ja minun isäni ja sitten lähdimme veneellä ajelemaan Taalintehtaan St1 –laiturista. Vaikka matka on lyhyt (n.2km) pakko kyllä myöntää, että sillä vauhdilla ja valaistuksella minulla ei ollut välillä tarkkaa tietoa sijainnista. Mutta toki luotin että homma on hanskassa. Minä en ole kyllä vielä valmis pimeällä ajamaan ja nostan hattua niille, jotka siihen kykenevät / osaavat.

Siinä sitten ilta vierähtikin ruokaa laittaessa ja taas nauttiessa siitä että on irtaantunut mantereesta. Voin sanoa kokemuksesta, että sitä arjesta irtaantumisen fiilistä, jonka saaressa saavuttaa on vaikea tai minun kohdallani ainakin mahdotonta saavuttaa missään muualla. En osaa kuvailla niitä tunteita, mutta se on jotain aitoa läsnäoloa ja siinä hetkessä elämistä.

Lauantaina saaressa touhuttiin paljon Pepin kanssa sisällä…siivoskelin vaihdoin tavaroiden paikkoja ja lämmittelin torppaa, sillä illalla meillä olisi talo täynnä väkeä ja jokainen huone olisi käytössä. Villa Huvikummussa on jokaisessa huoneessa tulipesä (1makuuhuoneessa:pönttöuuni, 1.keittiössä leivinuuni ja hella, olohuoneessa: avotakka, 2.makuuhuoneessa: kamina, 2.keittiössä: hella, salissa: kaakeliuuni jota ei tällä hetkellä kylläkään voi käyttää) ja sitten tietenkin vielä saunassa kiuas.) Eli kun näitä kaikkia lämmittää, menee melkoinen määrä puita ja aikaa…mutta kun on aikaa…niin sekin on ihan mukavaa hommaa. Tuli on toisaaltaan rauhoittava elementti, veden ja lumen kanssa.

Miehet (Manne ja Miika) siivosivat pihaa risuista ja veivät mönkijän kanssa puita pinoon navetan viereen, jotta ensi keväänä voi taas alkaa klapihommat. Hommaa riittää, sillä puita on kaadettu ja tullaan vielä kaatamaan jonkin verran. Tarkoitus olisi että pihamme eteläpuoleinen osa on joskus isoa nurmikenttää…siihen tarvitaan vielä ”muutama” tunti vielä töitä metsurilta, kaivurilta, traktorilta ja apureilta. Onneksi mielikuva siististä pihasta ja kauniista maisemista on tallennettu voimakkaasti kovalevylle, joka antaa voimia ja uskoa siihen että valmista tulee joku päivä.

Illalla sitten saapui lisää vieraita (Iskä, Jaana, Mirka, Julle ja Toffe) Ilta menikin rattoisasti saunoen ja syöden. Takana siis rento viikonloppu läheisten ihmisten kanssa. Vaikka syksyiset olivat kelit, ei vielä keskusteltukaan veneen nostamisesta sillä uskon ettei talvea ole vielä ihan heti tulossa. Ja edelleen haaveilen joulusta Villa Huvikummussa…Haluan niin valmistella sitä kerrankin rauhassa ja huolella.





 

 

 

Syksyisen pirtsakkaat terveiset saaristosta :)

Taas on mennyt muutama viikko siitä kun olen ehtinyt päivittämään tätä rakasta IlonaIlopilleri päiväkirjaani. Oltiin useampi päivä syyslomalla Villa Huvikummussa ja nyt muutama päivä meneillään olevana viikkona. Syyslomalla kelit olivat mitä parhaimmat...nyt meneillään olevana viikonloppuna etelä-tuuli puhalsi melkoisesti...:) Onneksi on nyt puuvajassa hyvin puita, sillä niitä kuluu näillä keleillä.

Ehkä iloisin asia mitä ollaan näinä saaressa vietettyinä päivinä saatu kokea on porakaivo, josta vihdoinkin tulee makeaa vettä. Se helpottaa erittäin paljon saaressa oleskelua. Nyt käytetään sitä vielä pelkästään pesuvetenä ja jos ensi vuonna sitten vietäisiin vesi tutkittavaksi...jos vaikka kävisi niinkin hienosti, että saisimme vielä juomavedenkin sieltä.

Elämä saaristossa näin syksyisinä pimeinä aikoina on kyllä erittäin tunnelmallista ja hetkessä elämistä. Tuntuu yhä enemmän siltä, että joku päivä meidän perhe asuu siellä ainakin sen vuoden, että saamme kokea miltä jokainen vuodenaika haasteineen ja iloineen tuntuu. En epäile hetkeäkään, etteikö se onnistuisi, pitää vain olla elämässä sellainen tilanne, ettei meikäläisen tarvitse käydä töissä (Espoossa) sillä se alkaisi olemaan jo melkoinen työmatka :)

Seuraavan kerran meidät varmaan löytää sieltä jo ensi viikonloppuna. Tavoitteena on käydä niin pitkään kunnes vain meri on auki. Ja toki senkin jälkeen, mutta kulkeminen sitten vain pitää soveltaa sen hetkisen tilanteen mukaan. Suuri haaveeni olisi, että saisin vastaanottaa joulun Bockholmenissa...Laittaa laatikot ja kinkut uuniin...polttaa puita ja kynttilöitä sekä viettää rauhallista aikaa perheen / läheisten kesken. Se olisi suurin joululahja ikinä. Katsotaan miten käy...onneksi elämässä melkein kaikki on mahdollista, jos sitä vain tarpeeksi haluaa.

Syyslomalla käveltiin saari ympäri ja tämä kuva on otettu tilan toiselta tontilta....tästä lähtee jyrkkä kalliota ylöspäin, josta on hienot maisemat. Siellä se odottaa laavun rakentajaa, joka olisi kiva levähdyspaikka kävelyretkillä.

Tuota kellertävää aitaa ei enää ole talonedustalla, sillä syyslomalla traktorimies Mantsugga vetäisi ne kyntöaurallansa pois. Orapihlaja--aita tekikin kepposet traktorin takarenkaan sisäkumiin (alla sen korjaus on meneillään) Onneksi saatiin kumikorjattua ja hommat voi taas saaristotilallamme jatkua :)

Etelärantaa...siihen on suunnitteluilla tulevaisuudessa laituri kiviä hyödyntäen ja mahdollisesti vähän ruoppaustakin...katsotaan mien homma etenee.

Tämä kuva on otettu syyslomalla...Ihmeteltiin sitä, kun vesi oli alempaa mitä koskaan.

Syysloman yksi urakoista oli vajan siivous, tässä puuvajan puoli.

Kumiremppaa...

Rakas ja kaunis Villa Huvikumpu, jossa ihmisen on hyvä olla.